Hyvärasvainen Limnocalanus-hankajalkainen

Saaristomeren tutkijakaarti sai tänään uuden tohtorin, kun Katja Mäkinen piti väitöstilaisuutensa. Aiheena Katjalla oli ilmastonmuutoksen aiheuttama vaihtelevuus eläinplanktonin esiintymisessä Selkä- ja Saaristomerellä. Mikä aiheuttaa muutoksen ja minkälaisia vaikutuksia sillä on muihin, eläinplanktonista riippuvaisiin eläimiin?

Vasemmalta: vastaväittelijä professori Chris Reid (Plymouthin yliopisto, Iso-Britannia), kustos, Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja, tuore apulaisprofessori Jari Hänninen ja nyt jo tohtori Katja Mäkinen.

Katjan tutkimus oli mahdollista Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen todella pitkien näytesarjojen ansiosta. Näytteitä on kerätty aina vuodesta 1967 lähtien, vaikkakin 80-luvun lopulla oli viiden vuoden katkos. Tämäkin tutkimus osoittaa, miten tärkeää on kerätä tietoa pitkältä aikaväliltä, muuten ei muutosten kehitys ole todennettavissa. Muutokset kyllä huomataan, mutta ei pystytä kertomaan, miksi näin on käynyt ja mihin kaikkeen se on vaikuttanut.

Katja havaitsi tutkimuksessaan, että vaikka silakan koko on pienentynyt vuosien ja vuosikymmenien saatossa, on sen rasvan laatu parantunut. Siinä on nyt enemmän terveellisiä omega-3-rasvahappoja kuin aikaisemmin. Mistä tämä sitten johtuu? Siitä, että silakka syö enenevässä määrin suurikokoista, juuri näitä rasvahappoja sisältäviä Limnocalanus macrurus -hankajalkaisia. Tämän lajin määrä taas on lisääntynyt, koska veden suolapitoisuus on laskenut suuremman sateisuuden ja toisaalta harvempien suolapulssien takia. Limnocalanushan kun on oikeastaan makean veden laji. Näitä muutoksia pidetään suurelta osin ilmastonmuutoksen aiheuttamina.

Limnocalanus macrurus-hankajalkaisen pää ja tuntosarvet

Ja mistä Limnocalanus sitten saa rasvahapponsa? Sillä itse se ei niitä tee. Niin, kuvaan astuvat jälleen leväystävämme, jotka ovat varsinaisia omega-3-rasvahappojen tuottajia. Eläimet eivät siihen pysty. Erityisesti piilevissä on paljon näitä tärkeitä rasvahappoja ja piileväthän ”kukkivat” keväällä (kuten olemme voineet edellisestä blogista lukea), joten silakat saavat mitä mainiointa ruokaa juuri kun ovat tulossa kutemaan ja energian tarve on suuri. Brittiläinen vastaväittelijä kysyikin yleisöltä, ovatko he huomanneet silakan maussa tapahtuneen muutoksen vuosien kuluessa. Ja kyllä, eräs yleisön edustaja kertoi, että 80-luvun jälkeen silakat ovat maistuneet todella paljon paremmalta. Mikä on sinun kokemuksesi silakan maun muutoksesta?

Tämän sivuston ylläpitäjä on kantanut kortensa tähän tutkimukseen laskemalla ja määrittämällä myös Katjan ottamia näytteitä eläinplanktonin osalta. On hienoa nähdä tuloksia jatkojalostetussa muodossa.

Onnea vielä kerran, Katja, sekä onnea ja menestystä tulevalle urallesi!

Väitöskirja.

Tässä mediatiedote väitöstilaisuudesta.

Väitöskirja löytyy kokonaisuudessaan sähköisenä täältä:
https://www.utupub.fi/handle/10024/147418


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *